Текст песни Timo Rautiainen and Trio Niskalaukaus - Lintu
Timo Rautiainen and Trio Niskalaukaus - Lintu слова песни
tuskin tunnen häntä ja kuitenkintulin häntä tapaamaanhän on niin kovin kaunis vieläkinkun kääntyy minua katsomaantämä yö on minulle viimeinenkuulen hänen sanovanolen sairas ja väsynyt ihminenja siksi lähteä haluansinä tiedät jo jotakin elämästäjotain tiedän minäkinkun vain uskallat lakata pelkäämästäparatiisin saat takaisinhän vielä jatkaa kyynelet silmissäänsanaa jokaista painottaenhän pitää kättäni tiukasti kädessäänja sanoo silmiin katsoen...en kadu ketään niistä, joita syliini suljinheitä sentään rakastinitken kaikkia niitäjoiden ohitse kuljinjoita väistin ja pakeninsillä aina kun ihmisen lähelle päästinlöysin lähelle itsekinmutta jos itseänivarjelin ja säästelinheti eksyin ja palelinhänen katseensa sammuu, hän huokaiseehänen otteensa raukeaasiinä samassa silmiä häikäiseeja huoneen ikkuna aukeaakun jälleen katson häntä, hän muuttunutonkin linnuksi edessäinja linnun siipeä puhtaan valkoistaminä pidänkin kädessäinlintu nousee ja lentoon jo lehahtaaminä paikalle yksin jäänhahmo taivaan korkeuksiin loittoaahuone humisee tyhjyyttäänistun hiljaa vielä ja muistelenhänen viime sanojaanniitä puoliääneen toistelenkun hän on mennyt menojaan...en kadu ketään niistä, joita syliini suljinheitä sentään rakastinitken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljinjoita väistin ja pakeninsillä aina kun ihmisen lähelle päästinlöysin lähelle itsekinmutta jos itseäni varjelin ja säästelinheti eksyin ja palelin